Oltiin häämatkalla Vietnamissa. Pois harmaasta Stadista kukkeassa valossa ja lämmössä. Ja aasialaisten herkkujen parissa bien sur.
Kaakkois-Aasiassa muuten syödään häkellyttävän paljon lihaa ottaen huomioon, että maanosan asukkaista suurin osa on buddhalaisia. Syödäänhän siellä tietysti myös tofua ja sitä saa hämmentävän monessa muodossa. Vietnamissa tofusta tehtiin myös "vegetarian beef" ja "vegetarian chicken" annoksia, joita todellakin kannattaa maistaa. Suutuntuma on lähes täysin lihamainen, maku aasialaisen mausteinen ja mässyt on taatut. Häbä? Oli kyl niin tuhdin tuntuista protskua, et eiköhän se aamu-uinti skidisti rintaa tuonut.
Itse asiassa Kuumis haluaa oppia tekemään vegetarian beefiä hima-Suomessa. Research in progress...
Mui Ne oli arvatenkin kala-kulinaristien märkä uni. Toinen toistaan tuoksuvampia grillejä löytyi pitkin rantakatua, kala ja merenelävä oli kirjaimellisesti sanottuna tuoretta ja meininki lempeää lämpimässä auringon valossa. Tuntis ja Kuumis kuitenkin lopettivat satunaisen kalan syöntinsä Vietnamissa. Kohtasimme ateriamme silmä silmästä akvaarioissaan luikertelemassa grillin vierellä. Fiiliksenä pikemminkin kuvotus kuin ihastus. Tuntikselle palasi mieleen yhdeksän vuoden takainen Vietnam-reissu, jossa pikkukylissä joutui syömään kalaa ellei halunnut elää pelkällä kaalihöystöllä.
Onneksi tällä kertaa löytyi todella mässyä kasvisruokaa ilta illan jälkeen mitä huikeammissa muodoissa. Vietnamissa tofua ei välttämättä ole aina listalla, mutta kysykää tarjoilijoilta do you have tofu? ja melkein aina löytyy. Tofua sai lihan korvikkeena lähes joka annokseen.
Mui Ne:n ehdotonta eliittiä oli Indo Bar. Erittäin fiilis paikka. Monen sinänsä symppiksen muovituolimestan ja tasku-lämpimän valkkarin jälkeen Indo-Baarin kylmä vinkku ja tunnelmallinen nurtsi sai riemunkiljahduksia Tuntiksessa aikaan. Paikka oli romanttinen, mutta samaan aikaan nurkassa lokaalit pelasivat bilistä ja tarjoilivat heittivät läppää kokeille avokeittiöön.
Ja se safka. Oli taas vaikea valita muutamaa, kun Indon tarjoilija oli heittänyt eteemme kokonaisen sivun verran vegeruoka-vaihtoehtoja. Tilasimme sitruunaruoholla friteerattua tofua, joka oli parasta tofua ikinä. Snadisti tulista, rakenteeltaan rapsakkaa ja tyylillä maustettua.
Tofua oli monessa muodossa. Myös tomaattikastikkeessa haudutettu tofu oli lempeä ja hekumallinen makunautinto. Mmm sanoi Tuntis, Nam sanoi Kuumis. Muy freesinä ( ja erittäin tuhtina) alkupalana makuleikissä otti roolin myös öljyinen pinaattipaistos, vihreät pavut soijadipillä ja moni muu sankarillinen teos. Erityismaininta supliikille englantia puhuvalle tarjoilijalle, joka ei juossut karkuun kun kysyimme annoksien sisältämiä ainesosia vaan heitti chillit läpät ja muisti koko mittavan tilauksen (normi-iltana jotain unohtui, mut kaikki oli ihanii, liikkis-uiik ja sillai).
Indo Bar löytyy siitä about keskiosasta noin 15 kilometrin rantakatua. Ei löydy nettisaittia, mut siinä yhteydessä oli joku resort. Kyl sen huomaa isosta kyltistä. Siinä jossain keskivaiheilla. Sellainen, missä on bambukatto ja pari akvaariota edessä.
Sit oli Vietnam Home Cooking. Ravintolan nimi oli juuri noin funk. Skidi miinus venäläisestä teknopopista, mut heti alkuun saapunut maukas kasvislettutervehdys keittiöstä aloitti illallisen hyvissä. Todettiin jälleen, että sitruunaruoho toimii tofun kanssa loistavasti.
Ja oli muitakin. Kiinnostuimme pitkällä rantakadulla kaikista, joissa oli kyltissä jotain vietnamilaiseen traditionaaliseen ruokaan viittaavaa. Pizzaa, pastaa ja muuta länkkärimättöä oli toki tarjolla, mut kuka vietnamiin asti menee syömään italialaista päräyttävien aasialaismässyjen keskelle. Curry ei myöskään jotenkin meidän makuun luonnistu etelä-Vietnamissa, siinä missä Intiassa ja Thaimaassa saa spessupäräyttäviä curry-annoksia.
Illallislaskut olivat juomineen järjestäen alle kymmenen euroa eli herkutteluun oli varaa. Matkalla takaisin Härmään, pistäydyttiin myös Bangkokissa. Ei ehditty vierailla kaiken kokeilun lomassa missään erikois vegemestassa, mutta häämatkan päätteeksi kävimme illallisella Above Eleven -nimisessä sky bar ravintolassa. Kolmekymmentä kolme (33) kerrosta kadun yläpuolella. Listalta löytyi muutama huippu vege-luomus, mutta puhtaasti lihattomia vaihtoehtoja oli niukasti tarjolla. Mieleen jäi erityisesti freesit vegerullat, joita pitkän päivän matkustanut Kuumis tilasi jopa toisen annoksen bissen kyytipojaksi. Dii makmaa! totesi Tuntis.
Hedelmämeininki muuten sekä Vietnamissa että Thaikuissa on tajunnan räjäyttävää! Tilaa fruit platter/ fruit plate/joku muu vastaava ja nauti tuoreista rikkaista hedelmistä. Tuntis veti dragon fruitia lähes övereihin asti ja huokaili viimeisenä iltana autuaasti imeskellen viimeisiä pilkullisen meheviä hedelmäpalasia vähään aikaan. Kuumista kuumotti akuutisti, sillä pöydässä oli käynyt lukemattomia dragon fruit lautasia jo ennen puolta päivää, mutta Tuntis nautti urakan läpi selviten hengissä kiloista hedelmälihaa.
Esiintyykö Tuntiksessa kotona pilkkuja? Siipiä iholla? Kirkuvan pinkkiä kuorta? Arviolta noin puolet Tuntiksen tilavuudesta oli dragon fruitin ainesosia Suomeen saavuttaessa. Et silleen...
Hedelmät ovat ihmisen elämän parasta aikaa.
(Tuntis: addiktio voi olla ihana asia, Kuumis: ihana on "ihanaa").
Tuntis&Kuumis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti